Kaksplus.fi

12. joulukuuta 2017

Tarvitseeko tarhatädit lahjoja?

Olen nyt viikon stressanut tästä. Mitä ihmettä tarhatädeille joululahjaksi? Toiset ovat sitä mieltä, ettei todellakaan mitään, lapsien kaitseminenhan on niiden työ ja ne saa palkkaa siitä, mutta...
Ne on meidän taaperon kanssa useamman tunnin päivässä kuin me vanhemmat. Ne ruokkii sen, nukuttaa, kestää sen raivarit ja ulkoiluttaa. Puhun lapsestani kuin lemmikkieläimestä, mutta niin se vain on, lapsen hoito on rankkaa hoitotyötä ja tarpeisiin vastaamista, eikä vain mukavaa oleskelua ja kivoja pehmoleluleikkejä. Joskus toki niitäkin :)


Laitoin pussiin kiinni ainesosaluettelon, että tarhatädit tietävät, mitä saavat.


Minun ajatukseni on ainakin se, että haluan viedä näille tarhatädeille jotain, edes jotain pientä. En aio askarrella heille itse mitään kynttiläkippoja, sillä luulen, että he saavat kasapäin kaikkea "pientä kotiin vietävää", jota loppujen lopuksi vuosien varrella niitä kertyy niin paljon, että on pakko konmarittaa koko koti. Stressaamisen tulos tuotti hedelmää. Ajattelin, mitä itse haluaisin saada, jos olisin tarhatäti? Ruokaa, herkkuja! Jotain joka ei jää nurkkiin pyörimään vaan sen saa nautiskella vaikka joulun pyhinä.

Tein itse raakasuklaakonvehteja, jotka laitoin paperipussiin. Reseptin raakasuklaaseen löydät edellsestä postauksestani TÄÄLTÄ


Taittele paperipussin sisääf foliosta pohja, ettei paperpussiin tule rasvajälkiä suklaasta.


Terkuin,
Doris

8. joulukuuta 2017

Tee itse jouluinen raakasuklaa





Jouluinen raakasuklaa




3 reilua lusikallista kookosöljyä

1 dl tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 tl piparkakkumaustetta
4tl hunaja
1rkl mantelirouhetta
2rkl auringonkukansiemeniä
Iso kourallinen rusina&karpalosekoitusta (Lidl)

Pinnalle mantelirouhetta ja rusina&karpalosekoitusta



Sulata kookosöljy kattilassa tai mikrossa. Lisää kaakaojauhe ja hunaja. Sekoita tasaiseksi.  Lisää siemenet, mantelit, mausteet ja rusina&karpalosekoitus.


Kaada suklaamassa joko pellille leivinpaperin päälle tai kapeaan uunivuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla. Levitä tasaiseksi ja ripottele pinnalle vielä mantelirouhetta ja rusina&karpalosekoitusta. Laita jääkaappiin jähmettymään. Nauti parin tunnin päästä paloina :)



Vink, vink, tästä saa kivan jouluviemisen ystäville tai tarhatädeille :)



Terkuin,

Doris

5. joulukuuta 2017

Tutustu Turkuun: Floristiikkatalon joulu ja pop-up shop

Floristiikkatalon joulussa riittää ihasteltavaa. Floristiikkatalon joulu sijaitsee Kaarinassa ammattiopisto Livian tiloissa. Siihen kuuluu ihastuttava pop-up kukkakauppa, jota pyörittävät Livian omat floristioppilaat sekä oppilaiden kokoama joulunäyttely.







Näyttely on Floristiikkatalon joulussa jo perinne. Sitä aletaan suunnitella loppukesästä ja sitä rakennetaan pikkuhiljaa pitkin syksyä. Juuri ennen näyttelyn avajaisia teoksiin tehdään viimeinen silaus elävillä kukilla ja muilla luonnon materiaaleilla. Teoksia huolletaan päivittäin jopa pari tuntia, jotta ne pysyisivät kauniina ja kävijöiden ilona monen viikon ajan ennen joulua.








Henkeäsalpaavia teoksia tosiaan. Niin kaunista ja inspiroivaa. Ja sitä ammattiopisto Livian floristiopiskeljiat myös haluavat, että ihmiset tulisivat nimenomaan inspiroitumaan ja saamaan ideoita omaan kotiin heidän teoksistaan. Sekä hakemaan uudenlaista, modernia ajattelua siihen miten luonnon materiaaleja voi hyödyntää sisustuksessa ja asetelmissa.





Me Åblogilaiset saatiin laittaa myös oma luovuutemme peliin, sillä saimme askarrella vastuuopettajien avustuksella itsellemme joulumobilet kotiinviemisiksi. Pöytä oli katettu valtavalla määrällä kaikkea ihanaa. Oli käpyjä, havuja, tuijaa, eucalyptusta, kaarnaa, tuohta, sammalta, puun paloja, kanelitankoja, tähtianiksia ja runsas valikoima myös perusaskartelutarvikkeita liimoineen ja glittereineen. Ja kuten arvata saattaa, nyt meidän keittiössä tuoksuu tähtianis ja kaneli. Mobilesta tuli niin ihana, että olen siitä todella ylpeä <3








Mitä?

Floristiikkatalon joulunäyttely & jouluinen pop-up kukkakauppa

Missä?

Tuorlantie 1, Kaarina. Ammattiopisto Livia

Milloin?

25.11.-17.12.2017




Joulutunnelmaisin terkuin,
Doris


2. joulukuuta 2017

Kohti joulua: DIY joulukuusikoriste






"Kohti joulua" on Kaksplussan blogiverkoston tyttöjen oma joulukalenteri, jonka matkassa pääset jouluiseen tunnelmaan. Bloggaajat ovat mukana joulun odotuksessa ja julkaisevat jouluaiheisia postauksia vaihtelevilla aiheilla jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lasten kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja koristeisiin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä ja bongaa myös vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin!

Joulukuun 2.päivän joulukalenterin luukusta paljastuu ohje tyylikkään joulukuusikoristeen tekoon. Näitä tarvikkeita tarvitset:



- Paksua paperia tai kartonkia, jota pystyy vielä helposti taittelemaan

- Liimaa
- Viivottimen
- Kynän
- Rei´ittimen
- Tuikkuja
- Paperi(-tai muovi)pillejä



Leikkaa paperista tai kartongista haluamasi kokoinen kolmio.

Lähde taittelemaan kolmiota haitarille sen alaosasta. Varmista, että taitoksista tulee sen verran leveät, että taitokseen saa tehtyä rei´ittimellä reiän. Kun olet taitellut ylös asti tiiviin paketin, tee "paketin " keskelle reikä rei´ittimellä. Työnnä paperipilli läpi reiästä ja ala varovasti vetää "haitaripakettia" auki. Kuusen muoto alkaa hahmottua. Kun olet saanut avattua kuusen kauniiksi, liimaa kuusen latvaosa kiinni pillin yläosaan. Paina pillin alaosa tuikun keskelle, jolloin saat tuikusta kuuselle jalustan. Tuikun "sydän" voi jäädä pillin sisään eikä sitä tarvitse poistaa, niin tuikun voi vielä joskus polttaa jos haluaa :)









Seuraavaksi taittele latvatähti. Paperisen tähden tekoon ohjeen otin täältä Bambulan blogista





Eilisen joulukalenteriluukusta löytyy Love Beyond Words -blogin Marian vinkit lasten kanssa toteutettaviin joulukorttikuviin. Huomisen luukusta taas löytyy Laura Palmin Piparkakkuiset pikkujoulut!

Seuraa koko joulukuu meidän blogiverkostolaisten inspiroivaa joulukalenteria :)



Mukavaa joulunodotusta,

Doris

24. marraskuuta 2017

Kauneimmat paketit: ideoita joulupaketointiin

*Koska olen itse LuKLabel Design Teamin jäsen, postauksessa käytetyt paketointimateriaalit on saatu LuKLabeliltä





Joululahjojen paketointi on yksi suosikkipuuhistani. Voi että, kuinka tykkäänkään näperrellä papereiden kanssa! Se on myös mielestäni tosi terapeuttista, sillä siinä saa luoda jotain uutta ja kaunista omilla käsillään.

LuKLabel toi meidän LuKLabel Design Teamiin kuuluvien tyyppien avustuksella tänä jouluna markkinoille Gift Wrapping malliston, jonka avulla voi luoda helposti kauniita ja tyylikkäitä lahjapaketteja. Mallistoon kuuluu lahjapapereita, naruja, pakettikortteja ja valmis, nauhalla suljettava lahjapakkaus.




Lahjapapereita on valittavana shiny-, basic- ja natural collection, joissa on toinen toistaan upeampia kiiltävä- ja mattapintaisia paksuja lahjapapereita. Oma suosikkini näistä papereista on luonnonvalkoinen nahkajäljitelmäpaperi. Lahjapaperien lisäksi mallistoon kuuluu erilaisia lahjanaruja kuten satiininauhaa ja juuttinarua sekä omaperäisiä, tyylikkäitä pakettikortteja. Pakettikorteista suosikkini ovat simppelit, mustavalkoiset kortit, joihin voi valita lahjan saajan nimikirjaimen <3






Kiitos, kun kuljet vierelläni -tekstillä varustettu pakettikortti sopii loistavasti vaikka kummien, mummien, tarhatätien tai vaikka parhaan ystävän pakettiin. Se, kuten myös monet muut LuKLabelin pakettikorteista ovat monikäyttöisiä ja niitä voi käyttää kortteina lahjapaketteihin ympäri vuoden.






PSSST....Instagramin puolella @unelmalandia on käynnissä kilpailu, josta voit voittaa yllätyssetin paketointitarvikkeita LuKLabelin Gift Wrapping mallistosta. Käy osallistumassa kisaan tai hanki joulun mageimmat paketointitarvikkeet LuKLabelin verkkokaupasta, jonne pääset TÄSTÄ LINKISTÄ



Ihanaa viikonloppua,
Doris

21. marraskuuta 2017

Oreo-suklaakakku

Nam! Helppo, todella suklainen Oreo-suklaakakku on taivaallista! Ja tästä kakusta saa helposti myös gluteenittoman version korvaamalla keksit ja kaurahiutaleet gluteenittomilla versioilla, eikä kakku sisällä myöskään liivatetta. Suklaa jähmettää kakun, joten siksi liivatetta ei tarvitse käyttää.






Näistä aineksista tulee matala kakku maksimissaan neljälle hengelle. Tuplaa tai triplaa ainesten määrä, jos kahville on tulossa isompi porukka :)


Oreo-suklaakakku 


50 g voita
8 kpl Oreo-keksejä
1 dl kaurahiutaleita
150 g maitosuklaata
50 g tummaa suklaata
200g maustamatonta tuorejuustoa


Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita keksimurska ja kaurahiutaleet sulan voin sekaan. Painele seos vuoan pohjalle. Laita pohja jähmettymään hetkeksi jääkaappiin kun teet kakkuun täytteen. Sulata suklaat mikrossa syvälle lautaselle paloiteltuna. Kun suklaa on sulanut, sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele esimerkiksi kekseillä, karkeilla ja suklaakastikkeella. Tarjoile :)




Herkkuterkuin,
Doris


17. marraskuuta 2017

Äitiys tekee vasta tytöstä naisen? Ajatuksiani äitiydestä

Uusimman Kaksplus-lehden innoittamana blogikollegani Pandamama haastoi meidät muut Kaksplussan verkostobloggaajat vastaamaan samoihin kysymyksiin, joihin näyttelijä Essi Hellén oli lehden sivuilla vastannut. Aina kyseistä lehteä lukiessa vastaan mielessäni näihin jollekin "kuuluisalle" vanhemmalle esitettyihin kysymyksiin, mutta nyt pääsen vastaamaan niihin itse ihan mustalla valkoiselle.


Hyvä äiti synnyttää alateitse.

Hyvä äitiys ei riipu siitä, millä tavalla lapsi tulee maailmaan vaan miten se äidiksi tullut henkilö toimii sen lapsen maailmaan tulon jälkeen. Syntymä on toki tärkeä tapahtuma lapsen ja äidin elämässä, mutta se on vain yksi päivä elämässä. Sen jälkeen tulee monen monta päivää, jolloin äidillä on mahdollisuus näyttää hyvyytensä.


Hyvä äiti imettää vähintään vuoden.

Ennen oman lapsen saamista varmasti ajattelinkin näin. Ajatuksissa vuoden jatkunut imetys olisi ollut ihana, ideaali tilanne, joka sitoisi meidät lapsen kanssa tiiviisti yhteen. Mutta todellisuudessa imetys oli kaikkea muuta mitä olin kuvitellut ja se loppui kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen. En vain kestänyt sitä kamaluutta enää. Ja lapselle tuli kaiken kukkuraksi maitoallergia, jonka vuoksi oma ruokavalioni olisi pitänyt muuttaa täysin maidottomaksi. Siinä kohtaa koin, että olen parempi äiti, jos jätän imetyksen suosiolla, voin itse paljon paremmin ja näin myös lapseni voi paremmin.

Kannattaa lukea TÄÄLTÄ Pandamaman vastaus tähän kysymykseen, sillä hän tiivistää omatkin ajatukseni imetyksestä varsin hyvin :)





Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu.

Lapsen syntymän jälkeen ensimmäisinä viikkoina tuntuikin tältä. Vauva oli helppo, sillä hän vain nukkui ja me katsoimme sohvalla telkkaria. Aika nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että elämämme muuttui aika paljon pikkutyypin muutettua meille. Meidän todella spontaani elämäntyyli vaihtui aika tarkkoihin aikatauluihin ja rajoituksiin. Vaikka lapsen kanssa pystyy tekemään paljon asioita, joita teki ennenkin vain pariskuntana, niin on monia asioita, joista on joutunut luopumaan oikeastaan kokonaan. Esimerkiksi yhteiset pitkät iltalenkit myöhään illalla kuun jo noustua taivaalle. Niitä harrastimme mieheni kanssa ennen lapsen syntymää todella usein. Noilla iltakävelyillä juttelimme paljon asioita ja ihmettelimme maailman menoa. Nyt ne ovat historiaa. Ei sillä, etteikö lenkkeilyä voisi edelleenkin harrastaa, mutta ainoastaan toinen voi lähteä ja toinen jää kotiin valvomaan nukkuvaa lastamme. Oih, kuinka välillä kaipaankin niitä yhteisiä iltalenkkejä!
Mutta se on totta, että lapsi tulee osaksi MEIDÄN elämäämme. Elämän ei tarvitse muuttua jotenkin erilaiseksi "koska meillä on nyt lapsi ja meistä on tullut vanhemmat". Jokainen perhe on erilainen ja pääasiassa lapsi mukautuu kunkin perheen vanhempien tyyliin elää ja olla.


Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.

Kunnon äiti ei tunne syyllisyyttä siitä, jos ei ole joka hetki vauvansa kanssa, mutta varmasti moni äiti tuntee ja se on niin väärin! Joskus on ihan hyvä ottaa omaa aikaa hyvällä omalla tunnolla. Lapsella on usein (toivottavasti) lähipiirissä jokin muukin läheinen aikuinen, joka voi olla lapsen kanssa ihan yhtä lailla kuin lapsen äiti, esimerkiksi lapsen isä tai isovanhempi.


Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50.

Riippuu varmasti hyvin paljon perheen aikuisten työvuoroista ja elämäntilanteesta. Vanhemmuus on varmasti helppo jakaa 50-50 lapsen ollessa isompi, mutta itse ainakin koen, että vauvavuonna äidin osuus vanhemmuuden kakusta on 80 ja isän 20. Tai oikeastaan sen vanhemman, joka on lapsen kanssa pääsääntöisesti kotona ja meidän perheessä se olin minä eli äiti.
Arjen askareet on mahdollista jakaa 50-50, jos se vain keskustellaan ja sovitaan perheessä selkeästi, että näin toimitaan.


Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme.

Kaksplussan kysymysten laatijalla on ollut aikamoinen hyvä-äiti ;) Tämän väitteen teilaan kyllä täysin. On jokaisen äidin oma asia, kuinka kauan on kotona lapsensa kanssa. Jos äidistä tuntuu hyvältä olla kotona lapsen kanssa useampi vuosi ja arki sujuu, niin sehän on mahtavaa! Mutta jos äitiä hajottaa kotona olo jo ensimmäisten kuukausien jälkeen ja mieli halajaa jo vuoden kohdalla takaisin työelämään, niin siitä vain! On turhaa yrittää väkisin nauttia kotonaolosta, jos siitä ei oikeasti nauti. Ja lapsikin vaistoaa sen, että äidillä ei ole hyvä olla. Joskus lapselle ja koko perheelle voi olla parempi, että äiti palaa työelämään nopeastikin. Hyvä äiti on tässäkin asiassa se, joka kuuntelee aidosti tuntemuksiaan ja sydäntään <3






Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa.

Ja millähän perusteella?


Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa.

Totta se on! Nykypäivän äiti voi! Mutta toki se vaatii paljon suunnittelua ja paineensietokykyä. Kaikkea noita kolmea sopivassa suhteessa niin hyvä tulee :)
Hyvän suunnittelun lisäksi tämän toteutuminen vaatii myös vanhempien molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta toisiaan sekä unelmiaan kohtaan. Molemmille vanhemmille kuuluu kunnianhimoinen ura, tasapainoinen perhe-elämä ja mielekästä omaa aikaa, eivätkä ne ole vain toisen vanhemman oikeus. Kenenkään ei pitäisi tukahduttaa omia ura-, perhe- tai vapaa-ajan unelmiaan toisen ihmisen vuoksi.


Vauva tuhoaa parisuhteen, etenkin seksielämän.

Kyllä minä myönnän, ettei suhteessamme ole koskaan aiemmin mennyt niin huonosti kuin lapsen syntymän jälkeen. Vauva ei varmasti itsessään tuhoa parisuhdetta, mutta tottakai puolisosta paljastuu aivan uusia puolia, kun hänestä tulee äiti tai isä. Puolia, joita et ole aikaisemmin hänessä nähnyt etkä ehkä olisi halunnutkaan nähdä. Niiden puolien sulattaminen vie aikaa ja täytyy ikäänkuin tutustua kahteen uuteen ihmiseen, itseasissa kolmeen, jos tarkkoja ollaan, niin yhtäaikaa: perheeseen muuttaneeseen, tuntemattomaan vauvahenkilöön, uuteen puolisoosi, josta on tullut sinulle ikäänkuin liikekumppani ja uuteen itseesi, joka on täysin hukassa siitä kuka tai mikä oikein on?
Ajatukset jälkikasvun kasvatuksesta ja hoitamisesta voivat olla kumppanin kanssa aivan erilaisia. Jälkikasvu voi saada sinussa aikaan myös sellaisia tunteita, joita et tiennyt koskaan olevan olemassakaan. Tuo pieni ihminen sotkee soppaa oikein todenteolla ja kun siihen lisätään vielä vauvavuoden jäätävä univaje, niin käsi ylös ketä ei siinä kohtaa joskus ala puolison naama ärsyttää?
Varmasti joskus suuret näkemyserot kasvatuksesta ja perhearjesta voivat ajaa vanhemmat niin erilleen toisistaan, ettei puolisoaan enää tunne samaksi ihmiseksi kuin ennen ja tällaisessa tilanteessa periaatteessa vauva on tuhonnut parisuhteen, sillä se toi suhteessa esiin ongelmat ja ristiriidat, joita ilman häntä puolisoilla ei olisi ollut. Tämä on tietysti hyvin ikävää, mutta edelleen pikkulapsiperheet keikkuvat erotilastojen kärjessä.
Mielestäni on tärkeää, että vanhemmilla on välillä mahdollisuus viettää yhteistä aikaa ilman jälkikasvua. Jutella aikuisten juttuja ja mikä tärkeintä, jutella muustakin kuin siitä lapsesta!


Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla.

Jaksan leikkiä. Ihan millä vain. Nukeilla, autoilla tai pehmoleluilla. Mutta en kauhean kauaa, sillä aina jossain muualla on tekemättömiä "töitä". Ei kauhean kivaa, mutta realismia. Ihan liian usein tulee keskeytettyä leikki jonkun kotityön varjolla.


Äitiys tekee tytöstä naisen.

Äitiys tekee tytöstä naisen ja armeija tekee pojasta miehen. Voi hyvänen aika, kuka näitä sanontoja keksii! Milloin tytöstä edes tulee nainen? Ei ainakaan silloin kun hänestä tulee äiti. Kyllä nainen voi olla nainen ihan ilman äitiyttäkin eikä äitiys ole mikään naiseuden mittari.


Kaksi lasta on täydellinen perhekoko.

Perhekoko on yhtä yksilöllinen asia kuin kengännumero. Lapsiahan ei saada hankkimalla vaan ne vain saadaan, jos saadaan. Ainahan voi toivoa sitä lukumäärää, joka itsestä tuntuu juuri siltä täydelliseltä, mutta kaikki eivät saa sitä yhtä tyttöä, yhtä poikaa, omakotitaloa ja kultaistanoutajaa. Toisille tämä ei riitäkään, vaan halutaan vielä enemmän, toisille riittää vähempikin, toiset eivät saa näistä mitään, vaikka kuinka haluaisivat. Täydellinen perhekoko on jokaiselle se, joka tuntuu itsestä parhaalta.
Meillä on yksi lapsi ja tällä hetkellä koen, että perheemme on ehkä hieman " vajavainen". Mutta jos sisarusta koskaan ei tule, on kolme henkilöä meille enemmän kuin täydellinen perhekoko <3



Terkuin,
Doris

15. marraskuuta 2017

DIY helppo ja trendikäs joulukoriste



Tarvitset tämän helpon ja trendikkään joulukoristeen tekoon vain muutaman osan ja hetken aikaa. Koriste syntyy askarteluliikkeestä löytyvästä metallirenkaasta, suurista puuhelmistä, paksusta pahvista ja juuttinarusta.

Leikkaa paksusta pahvista haluamasi muotoinen kuvio. Pahvikuvion tilalla voi käyttää myös vaikka kotoa löytyvää kaunista joulupalloa. Solmi juuttinauhan toinen pää kuvioon "löysällä" solmulenkillä niin, että saat piilotettua solmukohdan puuhelmen sisään. Laita puuhelmiä nauhaan haluamasi määrä. Solmi nauha laittamasi helmirivistön jälkeen tiukasti metallirenkaan kehälle umpisolmulla. Jätä loppupätkä narusta ripustusta varten. Valmis!



Terkuin,
Doris

12. marraskuuta 2017

Isänpäivä

Isänpäivä. Isälle aamupalaksi täytettyä croissanttia, kahvia, kaurajugurttia ja tietenkin kakkua. Meillä ei saa aamiasta äitien- tai isänpäivänä sänkyyn, koska en ole koskaan ymmärtänyt kuka oikeasti haluaa syödä aamiaista sängyssä? Eihän siinä ole mitään kivaa, kun koko ajan kahvi läikkyy ja muu perhe pahimmillaan tuijottaa vieressä, että milloin lahjat avataan? Joten meillä aamiainen katetaan pöytään, jossa kaikki istuvat syömässä sitä yhdessä.




Lahjoista puheen ollen. En ehkä kestä. Meidän isi sai tänä isänpäivänä ensimmäistä kertaa taaperon itse tekemän lahjan <3 Niin söpöä. Hain lahjan päiväkodista isänpäivää varten meille kotiin, sillä päiväkodin isänpäivätapahtuma jäi isiltä ja taaperolta väliin taaperon sairastelun vuoksi. Paketista paljastui upea kuva taaperosta, johon taapero oli itse askarrellut pahvista kehykset. Kehykset oli koristeltu erilaisilla, eri muotoisilla ja värisillä pastoilla <3

Kakuksi leivoin  hyvin pienen Oreo-suklaakakun, että me varmasti jaksetaan syödä se kahdestaan.  Mieheni on oikea herkkupeppu, joten mitä makeampaa kakkua, sitä paremmin se hänelle maistuu. Ja suklaa on kakkuun ainoa oikea valinta, silloin jos on tarkoitus tehdä jotain taivaallisen hyvää :)







Tämä isänpäivä on meille muutenkin vähän erityinen. Koko meidän perhe toivoo, että tämä olisi uusi alku. Mieheni on nimittäin palaamassa pitkän sairasloman päätteeksi huomenna töihin. Joten tänään juhlitaan, myös isän parantumista ja toivottavasti tämän raskaan syksyn taakse jättämistä. En ehkä koskaan ole odottanut niin paljon maanantain saapuvan, kuin tänään. Ja toivon todella sydämestäni, ettei tuleva maanantai petä meitä enää, kuten se on muutaman kerran tässä syksyn aikana tehnyt, vaan antaisi meidän palata vihdoin normaaliin arkeen <3




Ihanaa isänpäivän jatkoa kaikille,
Doris

8. marraskuuta 2017

Kotimaiset täysksylitolipastillit ovat pikkuhampaiden valinta


Postaus on toteutettu yhteistyössä XyliMind Oy:n ja Hammaskeiju täysksylitolipastillien kanssa. Kirjoittaja on ammatiltaan suuhygienisti.



KSYLITOLIN KÄYTTÖ PÄIVITTÄIN ON TÄRKEÄÄ



Ksylitoli on luonnon oma makeutusaine, jota on hedelmissä ja marjoissa. Ksylitolin toinen nimitys koivusokeri tulee siitä, että aikaisemmin sitä valmistettiin vain koivusta. Nykyisin ksylitoli valmistetaan pääsääntöisesti paperitehtaiden sivuvirroista. Vaikka kyseessä on sokeri, reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät voi hyödyntää ksylitolia ravinnokseen.





Ksylitol-tuote, purkka tai pastilli, olisi hyvä ottaa aina ruoan jälkeen, sillä se katkaisee happohyökkäysen ja näin ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Ksylitoli vähentää bakteeriplakin määrää ja ehkäisee bakteeriplakin tarttumista hampaan pintaan. Ksylitoli lisää myös syljeneritystä ja sylki itsessään on hampaille hyväksi, sillä se toimii suussa ikäänkuin luonnon omana suuvetenä. Ksylitolin käyttösuositus on päivittäin 5-10g päivässä eli toisin sanoen se tarkoittaa n. 2 täysksylitolipastillia 5 kertaa päivässä.

Hammaskeijun täysksylitolipastilleissa ei ole lisättyjä väriaineita, ainoana makeutusaineena toimii ksylitoli ja maut pastilleihin tulevat luonnon omista aineksista. Pastillien valmistuksessa ei käytetä liivatetta tai muita eläinperäisiä aineita. Lisäksi nämä kotimaiset täysksylitolipastillit valmistetaan Suomessa, Riihimäellä. Ja mikä parasta, ne maistuvat niin pienille kuin isoillekin.


PALJON KIVOJA MAKUVAIHTOEHTOJA


Meidän taapero on hulluna ksylitolipastilleihin. Hän pyytää sellaisen aina ruoan jälkeen ja välillä myös pitkin päivää. Kaiken makuiset pastillit kelpaavat ja hän oikein hihkuu päästessään "karkin makuun". Ksylitolipastillit ovat ainoa "makeinen", mitä meidän pikkuherra on toistaiseksi koskaan maistanut.

Hammaskeijun ksylitolipastilleissa on paljon makuvaihtoehtoja ja niitä on myös välillä tullut napsittua ihan makeanhimoon :) Etenkin lakritsinmakuisia pastilleja, ne ovat niiiiin hyviä! Lakritsin lisäksi makuvaihtoehtoina ovat päärynä, greippi, metsämarja, piparminttu-menthol, luomumustikka, luomukarpalo sekä maustamaton. Aina kun yhteen makuun kyllästyy, voi valita helposti uuden tästä monipuolisesta valikoimasta! Jos äidin suosikki on lakritsipastilli niin taaperon ehdottomat suosikit ovat taas metsämarja-ja luomumustikkapastillit. Nekin ovat kieltämättä kyllä hyviä. Hammaskeijun pastillit ovat myös pieniä ja helposti pureskeltavia.




Hammaskeijun pastilleja saa kätevän kokoisissa 100g pakkauksissa mukana kuljetettavaksi, mutta niitä saa myös jopa 10 kg:n suurpakkauksissa, jos haluaa tilata kerralla enemmän. Meillä on kotona monen makuisia Hammaskeijun täysksylitolipastilleja kaadettuna lasipurkkiin, josta jokainen voi valita lempparinsa aina ruokailun jälkeen.


Hammaskeijun verkkokauppaan pääset TÄSTÄ 






Marraskuiset terveiset,
Doris

6. marraskuuta 2017

Unelmalandian DIY-vinkkejä jouluun Parhaat Kotiblogit -lehdessä

Minua pyydettiin mukaan tekemään Kotiblogit-lehden joulunumeroa. Sain kunnian kirjoittaa ja kuvittaa oman jutun Parhaat Kotiblogit -lehteen. DIY-jutut ovat olleet aina lähellä sydäntäni, joten ei ollut vaikea valita mistä aiheesta jouluisen jutun lehteen tekisin.




Minun tekemästäni osuudesta lehteen löydät jotain joulun odotukseen. Toteutin sen upeaan LuKLabelin valkoiseen rautakehikkoon. Jokohan arvaat mikä mahtaa olla kyseessä? Tämän perinteisen joulumielen tuojan lisäksi lehdestä löytyy DIY-vinkkinä jouluinen askarteluohje, jossa hyödynnetään suodatinpusseja.






Tämän joulun hitti, tonttuovi, on myös otettu huomioon uusimmassa Kotiblogit lehdessä. Jos sellaista ei jaksa tehdä itse, löytyy Kotiblogin lehden välistä pari valmista tonttuovimallia perheen pienimmille ihmeteltäväksi :)


Oli kyllä mahtava projekti olla mukana, kiitos!
Doris

3. marraskuuta 2017

Kotonamme asuu isovanhempien mennyt elämä

Kodissamme on meille paljon rakkaita esineitä ja muistoja. Usealla esineellä on jokin tarina ja meille se on tärkeää. Toki esineitä ja huonekaluja on ostettu paljon huonekalu-ja sisustusliikkeistä, millon mistäkin, mutta moneen niistäkin liittyy jokin hauska muisto tai tunne ostopäivältä.

Minun ja mieheni isovanhemmat ovat yhtä lukuunottamatta edesmenneet, osa jo vuosikymmeniä sitten. Kotiimme on päätynyt tärkeitä ja rakkaita esineitä heidän menneistä elämistään. Haluan pitää esineet kotonani täysin koristeina ilman sen suurempaa käyttötarkoitusta, sillä en halua, että mikään niistä menee käytössä rikki.






Oma isoäitini, jota mummoksi kutsuttiin, lupasi minulle jo eläessään ihailemani Arabian Oksa-kannun. Ihailin sitä aina, kun menin ruokahuoneeseen, jossa se katseli minua käyttämättömänä ylähyllyltä. Joskus sitä on kyllä käytettykin, sillä siinä näkyy hieman elämän jälkiä. Mummo patisi aina minua ottamaan kannun mukaani jo hänen eläessään, mutta en koskaan raaskinut viedä sitä pois mummon luonta. Mutta sitten kun aika koitti, minä päätin, että mummon minulle lupaama kannu kuuluu minulle ja se muuttaa meille. Ja täällähän se nyt asuu <3






Toisten isovanhempieni pöydällä oli pahkakulho, jonka sain heistä muistoksi perinnönjaon jälkeen. Heistä muistuttaa myös kotoamme löytyvä Hakolan hylly, joka kantaa samaa nimeä kuin edesmennyt mummoni Lempi.









Mieheni isoisä, pappa, menehtyi muutama vuosi sitten ja hänestä muistona meillä on kotona vuosikymmeniä vanha kamera sekä takan reunalla olevat takkapuut. Kyllä, takkapuutelineessä olevia klapeja emme käytä, sillä ne ovat vain koristeena. Eläessään ahkeran työmiehen oma kädenjälki näkyy niissä ja se on meille tärkeää. Kun muutimme taloomme ja laitoimme takkapuut telineeseen, ne ripisivät ja rapisivat monta kuukautta. Se oli vähän jännittävää, mutta ehkä klapit vain kuivuivat ja pitivät siksi meteliä.





Terkkuja,sinne jonnekin
Doris

1. marraskuuta 2017

Hei, hei lokakuu, en jää kaipaamaan!

Marraskuu saa minun puolesta tulla. Kunhan aika menisi vain eteenpäin. Lokakuuta en jää tästä vuodesta kaipaamaan sitten yhtään, enkä muitakaaan tämän syksyn kuukausia. Syksy on ollut henkisesti rankka, sillä mieheni pitkäaikainen sairastelu ja sen tuoma epävarmuus ja alakulo ovat vaikuttaneet koko perheen arkeen.

Terveys on kyllä sellainen asia, jota ei oikeastaan osaa arvostaa, ennen kuin sen menettää. Sitä ei tajuakaan, kuinka moneen asiaan yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaakaan. Se on raskasta aikaa itse sairastajalle, mutta samalla myös ympärillä oleville ihmisille. Sitten kun tuohon kuvioon kuuluu vielä lapsi, jonka elämä pitää samalla yrittää pitää normaalina, vakaana ja noh, arkisena, ilman mitää suuria heilahteluja, niin kyllä siinä voimia kysytään.




Kuulostaa dramaattiselta, mutta tämä syksy on näyttänyt sen, että kyllä sitä eniten toivoo kuin mitään, että pysyy terveenä. Jotta ei liian salaperäiseksi menisi, niin miehelläni on siis kurkunpään tulehduksen jälkeen tulleen äänihuulitulehduksen aiheuttama toispuoleinen äänihuulihalvaus. Puhetyöläiselle aika kova pala etten sanoisi. Ja perheelle myös, sillä taudin kuvaan olellisesti kuuluu täydellinen puhumattomuus. Sitä jatkui yhdessä vaiheessa monta viikkoa. Kävimme keskustelua paperin, kynän ja whatsappin välityksellä. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta sitä se ei ole. Kommunikaatio on tärkeä arkipäiväinen itsestäänselvä asia, jonka puuttuminen tuo mutkia matkaan. Ihan jo pelkkä kaupassa käynti tai muu asia on hankalaa, kun et voi soittaa toiselle kotiin, että mitä jääkaapista puuttuu, jos olet unohtanut itse katsoa. Puhumattomuuden lisäksi syksyyn on mahtunut useita lääkärikäyntejä, hampaiden kiristelyä, pettymyksiä, epävarmuutta, surua, kyyneleitä ja tunnemyrskyjä. Ja tiedättekö, mikä on ollut huomionarvoista ja jopa huolestuttavaa hoitohenkilökunnan toiminnassa näiden kuukausien aikana? Kukaan ei ole missään vaiheessa kysynyt mieheltäni, että kuinka hän voi tai mitä hän tekee kaiket päivät, kun hän ei voi puhekiellon vuoksi tavata ystäviään, urheilla tai edes jutella puhelimessa kenenkään kanssa? Ihminen jätetään aivan yksin neljän seinän sisään odottamaan ihmeparantumista.

Huoh. Nyt näkyy valoa jo vähän tunnelin päässä. Totaalinen puhekielto loppui pari viikkoa sitten. Mutta silti kommunikointimme kotona on vähäistä ja tuosta taudista paraneminen kestää kauan. Joten tällä hetekllä vain toivon, että aika kuluu mahdollisimman nopeasti. Menisi syksy, tulisi joulu. Antaisi vähän valoa ja iloa tämän synkän syksyn jälkeen.


Terkuin,
Doris

29. lokakuuta 2017

Lapsen syntymä voi jättää särön mieleen

Varmasti jokainen lapsen saanut nainen kokee elämässään valtavan tunnemyrskyn ja ajatusten kirjon. Toisille lapsen saanti ei aiheuta mitään heilahteluja tunneviisarissa, korkeintaan suunnattomia ilon ja onnen tunteita. Toiset taas kokevat häpeää ajatuksista, joita vastasyntynyt vauva ja muuttunut elämäntilanne herättää, toiset kokevat ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita. Toisille tulee babyblues ja mieli on maassa. Toiset haluavat pitää nämä ajatukset omana tietonaan, koska kukaan muu ei varmasti ymmärtäisi tai kokisi samoin. Totuus kuitenkin on, että ihan varmasti moni ymmärtää ja kokee samoja epämiellyttäviä tunteita, vaikka niistä ei puhutakaan tuttaville ääneen yhtä herkästi, kuin vauvan tuomasta onnesta. Tämä on ehkä myös äitien pieni vaiettu salaisuus olla näistä tunteista hiljaa ja ajatella, että kaikki muutkin naiset ovat vuosisatoja tästä selvinneet mukisematta, miksi en minä?

Lapsen saanti on silti yksilöllinen kokemus, eikä sen tuomiin tunteisiin ja ajatuksiin voi millään tavoin etukäteen varautua. Toiset kokevat asiat voimakkaammin kuin toiset, ja mieli voi haavoittua herkemmin, vaikka kuinka yrittäisi ajatella synnytystä ja raskausaikaa positiivisesti. Synnytyksestä palautuminen voi henkisesti kestää jopa kaksi vuotta, se on pitkä aika, jos koko ajan tuntuu siltä, että jokin prosessissa jäi vaivaamaan mieltä.





Aika on viimein varattu. Tämän ajan varaamista olen odottanut, mutta kynnys sen varaamiseen itse on ollut liian suuri, sillä mitään hätää ei ole. Menen juttelemaan lähes kaksi vuotta sitten olleesta raskaudesta ja myöhemmin tapahtuneesta synnytyksestä psykologin kanssa. Syy siihen on se, että kaikki, mitä ensimmäisen lapseni saantiin, odotusaikaan, synnytykseen ja sen "jälkipyykkiin" liittyy, pyörii edelleen mielessäni lähes päivittäin. Ei häiritsevästi, mutta pyörii kuitenkin. Neuvolan täti ehdotti, jos haluaisin mennä purkamaan tuntojani vielä ammattilaisen kanssa? Hän näki sen minun kohdallani tarpeelliseksi ja otin ehdotuksen epäröimättä vastaan. Vaikka nyt olen itse toipunut menneestä raskausajasta ja synnytyksestä henkisesti hyvin, neuvolan täti oli sitä mieltä, että traumaattinen äidiksi tulon kokemus on hyvä käydä läpi ja jutella se vielä kerran halki, alusta loppuun. Olen myös itse sitä mieltä ja olinkin jo kauan salaa toivonut, että joku taho tarjoaisi minulle keskusteluaikaa ammattiauttajan kanssa, sillä tykkään puhua, puida ja analysoida asioita, ja uskon, että keskusteluavusta on pelkkää hyötyä. Ensimmäinen traumaattinen raskaus- ja synnytyskokemus voi varjostaa myös mahdollisia tulevia raskauksia. Vaikka asiat eivät nyt enää painasikaan mieltä tai huolestuttaisi, keho kyllä muistaa ne edellisellä kerralla koetut ikävät tunteet seuraavalla kerralla.

Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin, että niinkin luonnollisen asian käsittelyyn kuin lapsen syntymä joku tarvitsee psykologin apua? Raskausaikani oli todella vaikea. Keskusteltuani monen lapsen saaneen ystäväni kanssa, olen ymmärtänyt sen olleen selvästi keskimääräistä vaikeampi. Kärsin raskauden ensimetreiltä asti usean kuukauden kestäneestä voimakkaasta pahoinvoinnista, joka vaikutti arkeeni välillä niin, etten voinut käydä töissä, pestä hampaita, syödä, nukkua, lukea, tai mitään muutakaan. Makasin pimeässä huoneessa ja ainoa asia, mitä pystyin välillä syömään, olivat kirpeät karkit. Kun siitä viimein päästiin, muutaman viikon jälkeen alkoivat liitoskivut, joiden vuoksi jäin raskauden viimeisen kolmanneksen ajaksi sairauslomalle. Tuona kolmena kuukautena en juurikaan pystynyt kävelemään, istumaan, nukkumaan tai jälleen, mitään muutakaan. Tuskallisia kuukausia, jolloin piti pitää itsensä kipujen kanssa kasassa vauvan hyvinvointia ajatellen.

Näiden raskaiden kuukausien jälkeen koitti raskauden kaikkein raskain vaihe: synnytys! Raskausajasta uupuneena jouduin vauvan ison kokoepäilyn vuoksi n. 2 viikkoa ennen laskettua aikaa käynnistykseen. Joka myöhemmin osoittautui hieman vääräksi arvioksi ja käynnistys ei olisi välttämättä ollut tarpeellista. Siitä viimeistään tulivat traumat kaikkea kohtaan, mitä lapsen saantiin liittyy. Kroppa pakotettiin johonkin, johon se ei ollut vielä valmis. Oma pääni ei ollut yhtään mukana ja oikeastaan kaikki, mitä synnytyksen kohdalla tapahtui tuntui hieman väkivallalta, vaikka en osaa sitä sen enempää kuvailla. Mutta tiedän vain, että luonnolle tapahtui jotain vasten sen tahtoa ja se sai minut voimaan henkisesti pahoin. Vaikka synnytystä ei varmasti itse pysty läheskään aina kontrolloimaan, uskon, että käynnistetyn synnytyksen kontrollointi on vielä vaikeampaa, sillä keho ei ole vielä synnytykseen valmis ja naisen omat hormonit eivät ole mukana auttamassa tätä prosessia eteenpäin. Tämä tietenkin on vain oma kokemukseni ja muunlaista synnytyskokemusta, kuin käynnistetty, minulla ei ole. Fyysinen kipu, joka sekin jatkui vielä viikkoja sen jälkeen kun olin tuonut vauvan kotiin, tuntui epäreilulta. Olin juuri kärsinyt yhdeksän kuukautta, saanut vaikeuksien kautta vauvan syliini ja silti paha olo jatkui. Toiset lähtevät synnytyksen jälkeisenä viikkona lenkille. Minä en. Vielä kolme viikkoa synnytyksen jälkeen pystyin kävelemään hädin tuskin kotikatumme päähän eikä ollut lainkaan varmaa, pääsenkö sieltä omin avuin takaisin kotiovelle.

Edelleen nähdessäni jotain raskauteen tai synnytykseen liittyvää, kylmät väreet menevät kehoni lävitse. Raskaana olevat naiset saavat minussa aikaan säälin tunteita, sillä mielikuvat tuosta olotilasta palaavat heti. En osaa sanoa kumpi raskaudessa oli pahempaa, itse raskaus vai synnytys. Ne eivät todellakaan olleet elämäni ihaninta aikaa, niinkuin monille naisille on, vaan kaikki oli kaikinpuolin kamalaa. Se oli jotain mistä yritti selviytyä kunnialla valittamatta, koska oli pakko, sillä olinhan itse itseni siihen tilaan halunnut asettaa. Ajattelin myös, että raskaana ollessa kokonaisvaltainen epämukavuus ja kipu vain kuuluvat asiaan. Tiettyyn pisteeseen asti kuuluukin, mutta mahdollisella seuraavalla raskauskerralla osaan varmasti kuunnella itseäni vielä herkemmin. Toivottavasti nyt psykologin kanssa käytävien keskustelujen avulla minulla on jatkossa työkalut, joilla hallita kipua ja ikäviä tuntemuksia, jotka keho tulee muistamaan ensimmäisen raskauden ajoilta mahdollisen uuden raskauden kohdalla.



Terkuin,
Doris


23. lokakuuta 2017

Muutosta kotiin 3D-paneeliseinällä

Meillä on ollut jo siitä asti, kun muutimme taloomme, tavoitteena tehdä käytävän päässä kalpeana seisovana seinälle jotain. Mietinnässä tuolle paikalle on ollut saunapaneeli valkoisena ja vaaleanharmaana, koko seinän kokoinen valokuvatapetti omasta valokuvasta, joku muu kiva tapetti tai jonkinlainen hyllyjen ja taulujen kollaasi.





Päätös oli vaikea tehdä, sillä mitä jos omaan päätökseen ei olekaan sitten täysin tyytyväinen? Tapetin sijaan aloimme pikku hiljaa kallistua seinän paneloinnin puolelle. Kävimme usein katselemassa paneeleita ja muutamia mallikappaleitakin meillä oli välillä kotona testissä, mutta mikään niistä ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mies oli myös sitä mieltä, että jotain muuta väriä kuin valkoista seinään on saatava.

Uusi Logoclicin 3D-paneeli pisti silmäämme heti kun sen kaupassa näimme. Värivaihtoehtoja oli useita, mutta juurikin tuo harmaa Carrara näytti aivan täydellisen väriseltä ja hieman betonipintaiselta. Siinä oli myös jujuna 3D-efekti, sillä paneelia pystyi laittamaan eri tasoihin, jotain erilaista siis!



Yhden päivän paneeliseinä 


2,7m x 1,35 m kokoinen paneeliseinä valmistui yhdessä päivässä koolauksineen. Paneeli oli todella nopea asentaa paneelille tarkoitetuilla kiinnikkeillä, joka takasi sen, ettei paneelin pintaan jäänyt naulan tai ruuvin reikiä. Seinä viimeisteltiin listoilla vielä seuraavan päivänä, jotka kiinitettiin myös ilman ruuveja asennusliimalla.






Alusta asti oli selvää, että päätyseinää pääsee koristamaan jo kuukausia kaapissa oikeaa paikkaansa odottanut upea kotimaisen Hakolan Lempi-hylly. Niin yksinkertainen ja kaunis hylly <3







Syksyisin terkuin,
Doris

16. lokakuuta 2017

Näillä vinkeillä arki rullaamaan paremmin

Ruuhkavuodet, koulut, päiväkodit, työt, sairastelut, stressi, kiire. Mitä näitä nyt on. Jotta arki rullaisi lapsiperheessä hieman paremmin ja löysemmällä rattaalla, jaan teille muutaman vinkin, mitkä ainakin ovat meillä suoranaisia arkemme pelastajia.





Tee helppoa kotiruokaa


Tuttua varmasti monelle, että samat reseptit pyörii viikosta toiseen kyllästymiseen asti. Ja jotkin ruoat ovat sen verran työläitä, ettei niitä viitsi enää työpäivän jälkeen alkaa nälästä huutavat lapset jaloissa väsäämään. Oma "arkiruokaoivallukseni" on erilaiset kasvissosekeitot ja helpot uunivuokaruoat. Kasvissosekeittoon voi laittaa oikeastaan mitä vain kasviksia, meillä siellä useimmiten on perunaa, kesäkurpitsaa, bataattia, porkkanaa, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, paprikaa, valkosipulia tai pinaattia jonain sekoituksena, mitä nyt sattuu sillä hetkellä näistä kasviksista kotona olemaan. Valmiin kasvissosekeiton voi höystää raejuustolla, paistetulla jauhelihalla tai Härkis-härkäpapuvalmisteella ja näin keitosta tulee ruokaisampi.

Teen uunivuossa valmistettavaa ruokaa, olkoon se sitten makaroni-liharuoka, riisi-liharuoka tai kasvis-liharuoka siten, että laitan kaikki ruokaan tulevat ainekset RAAKANA vuokaan, sekoitan, nestettä sen verran, että muut ainekset peittyvät ja ruoan uuniin n. 40-60 minuutiksi. En esimerkiki paista kanaa ja keitä makaroneja ennen uuniin laittamista. Kaikki ainekset kyllä kypsyvät nesteen kera myös uunissa ja säästän siinä turhaa tiskiä ja aikaa.

Maailma ei myöskään kaadu siihen, jos jonain päivänä väsy painaa niin paljon, että perhe saa joskus ruoaksi take awayta tai eineshyllystä maksalaatikkoa tai pinaattilettuja.






Valitse seuraavan päivän vaatteet perheenjäsenille jo edellisenä iltana


Luulen, että moni tekeekin näin, mutta jos ei vielä tee, niin se kyllä kannattaa. Harrastin tätä jo ennen lapsiperhearkea: valitsin seuraavan päivän vaatteet tuolille odottamaan jo edellisenä iltana, ettei aamulla mene aikaa pohtimiseen, mitä laittaa päälle? Tämä toimii siis ainoastaan perheissä, joiden lapset laittavat päälle ne vaatteet, mitä vanhemmat haluavat tai lapset suostuvat valitsemaan jo edellisenä iltana seuraavan päivän vaatetuksen :)


Jokaisen päivän ei tarvitse olla täydellinen


Ei se maata kaada, jos joskus viet lapsen yöpuvussa päiväkotiin, lapsi on syönyt päivän aikana epäsäännöllisesti ja vähän sinne päin tai isä on pukenut lapsen kaverisynttäreille aivan vääriin vaatteisiin. Jokaisen päivän ei tarviste mennä kellon ja pilkun tarkasti samalla tavalla. Jos yksi päivä viikosta on esimerkiksi lapsen ruokailujen osalta mennyt eri tavalla kuin normaalisti arkipäivinä haluaisit, niin tsemppaat sitten seuraavana päivänä. Meilläkin on ollut useita päiviä, että lapsi on syystä tai toisesta elänyt pelkällä kauramaidolla ja hedelmäsosepusseilla ilman lämmintä ruokaa, mutta ei se mitään, seuraavana päivänä on sitten yritetty palata taas rutiineihin.


Pidä huolta myös itsestäsi


Arkea jaksaa pyörittää paljon paremmin jos voi itse myös hyvin. Voi tuntua raskaalta lähteä työpäivän sekä kauppa- ja ruokarumban jälkeen enää esimerkiksi liikuntaharrastuksen pariin, mutta usko pois, siitä tulee hyvä olo, joka auttaa jaksamaan arjessa. Itsestään huolta pitäminen voi olla myös jotain muuta kuin liikuntaharrastus, jokin sellainen asia mistä nauttii ja saa voimaa. Lempimusiikin kuuntelu, hyvän sarjan katsominen, kävelyretki metsään, kampaajalla käynti, saunominen, juttutuokio ystävän kanssa tai treffi-ilta puolison kanssa. Jotain, missä lapset eivät ole mukana ja vanhemmalla on lupa keskittyä vain itseensä.





Opi sietämään sotkua


Tämä on itselleni välillä todella vaikeaa. Pyykkiä kertyy kodinhoitohuoneeseen, tiskiä tiskipöydälle. Välillä käytän liikaa energiaa sotkusta stressaamiseen ja on ollu pakko oppia hyväksymään, että kaikkea ei vain yksinkertaisesti ehdi tehdä. Asiat on laitettava joskus tärkeysjärjestykseen. Jos haluaa olla enemmän läsnä muille perheenjäsenille tai itse päivän päätteeksi oikaista rankansa hetkeksi sohvalle ja vai olla tekemättä mitään, on pakko siirtää pyykkien lajittelu toiselle päivälle. Olkoot siellä kodinhoitohuoneessa, ei minun tarvitse mennä niitä sinne katsomaan, jos vain pidän oven kiinni :)



Terkuin,
Doris