Kaksplus.fi

30. syyskuuta 2016

Perjantai on täällä!

Viikonloppu kotona, rauhassa, mutta kuitenkin täynnä suunnitelmia. Perheen kesken rentoa oleilua eikä kiire mihinkään. Luksusta ja aika parasta, sillä usein meidän viikonloput on buukattu täyteen jo useita viikkoja eteenpäin. Ei sekään tietysti huono juttu ole, että meidän seura näyttää muillekin kelpaavan :)




Perjantain kunniaksi vierailimme tänä viikonloppuna olevilla Turun Kirjamessuilla. Käytiin kuuntelemassa mm. Pekka Hyysaloa sekä ihmettelemässsä myynnissä olevaa kirjatarjontaa. Näin eräällä naisella kädessä suuren Muumi kirjajoulukalenterin ja totesin miehelleni, että samanlainen on löydyttävä jostain meillekin kotiin viemiseksi. Ja en tietysti voinut kysyä naiselta, että mistä ostit ton? Se hyöty suomalaisesta ujoudesta oli, että tulipahan kierrettyä kirjamessualue perinpohjaisesti.

Joulukalenterin idea on ihana! Tykkään kaikista vähän erilaisista joulukalentereista. Värityksestä pieni miinus, sillä musta-valkoinen olisi ollut enemmän makuuni, mutta onneksi kalenterin voi pitää kaapissa aina edellisestä luukun avauksesta seuraavaan. Ajattelin, että kalenteri tulee meillä käyttöön vasta joulukuussa 2017. Luulen, että siitä on silloin vajaa 2- vuotiaalle pikkuherralle enemmän iloa kuin nyt.




Samalla lipulla pääsi myös parhaillaan meneillään oleville Turun Ruoka- ja Viinimessuille. Sieltä muutaman juustomaistiaisen lisäksi löytyi kotiin viemiseksi söpöihin paperipusseihin kerättyjä fudgeja ja parmesanin makuisia perunalastuja. Viinit ja oluet jäivät valitettavasti tällä kertaa maistelematta, koska olimme messuilla koko perheen voimin.




Alkuillasta istutaan takkatulen ääressä ja nautitaan messutuliaisia. Lauantaiaamuna saa toivottavasti makoilla sängyssä pitkään ja juoda aamukahvin rauhassa.



Mukavaa viikonloppua,
Doris

26. syyskuuta 2016

Ajatuksia ikävästä

Aiomme olla pikkuherran kanssa syyslomareissussa kahdestaan yli viikon. Aika hurjaa. Tajusin nimittäin reissuun lähtöä edeltävänä päivänä, ettei isä ole vielä koskaan ollut lapsestaan erossa päivää pidempään. Tajusin myös, että minäkään en ole ollut miehestäni erossa viiden vuoden aikana koskaan pidempään kuin viikon.

Ikävä on hassu asia. Se harvoin tulee, jos sille ei anna tilaa. Mutta jos sille antaa tilaa ajatuksissa ja päivien lomassa, se ainakin itselläni valtaa mielen niin, että jossain sisällä värisyttää ja tulee haikea mieli. Jos pitää itsensä kiireisenä, ei toista ehdi edes pysähtyä miettimään. Olen yrittänyt pitää itseni täällä toisaalla kiireisenä: aika on mennyt ystäviä tavaten ja kummitytön tulevia ristiäisiä järjestellen. Eräänä iltana oli kuitenkin aikaa FaceTime puhelulle: Vauva hihkui onnesta nähdessään isänsä näytöltä ja samaan aikaan itseltäni vierähti kyynel poskelle, sekä omasta ikävästä että miehen ja vauvan liikuttavasta kohtaamisesta.




Ikävöin helposti. Äitiysloman alettua odotin ja ikävöin miestäni töistä kotiin kaiket päivät ja kello tuntui menevän hitaasti. Oli omituista olla pitkästä aikaa yksin ilman seuraa tai työkiireitä. Joskus opiskeluaikoina iski välillä niin suuri koti-ikävä, että pakkasin kassin minuuteissa ja juoksin seuraavaan kotiseudulleni lähtevään junaan, vaikka vain kahdeksi yöksi monen sadan kilometrin päähän. Tuli tunne, että nyt on mentävä tai halkean ikävästä. Vaikka nyt on jo viikko reissua takana ja aika mennyt nopeasti, olen silti parina päivänä miettinyt, että ehkä puolitoista viikkoa on hieman liian pitkä aika ja lasken jo kuvitteellisesti päiviä, milloin pääsen takaisin kotiin.

Tekee meille molemmille, minulle ja miehelleni varmasti ihan hyvää olla pitkästä aikaa näkemättä toisiamme. Onhan tässä tapahtunut viime aikoina paljon ja osittain taloudessamme vallitsevan univajeen, miehen työstressin tai jonkun muun vastaavan vuoksi toisen naama on välillä saanut ärsyyntymään. Toisesta on myös tullut itsestäänselvyys, joten nyt on hyvä aika muistella mille kaipaus ja toisen ikävöinti tuntuu. Ikävöin miestäni jo reissuun lähtöä edeltävänä iltana vaikka hän istui sohvalla vieressäni. Voi kuinka hupsua, mutta samalla niin kutkuttavan ihanaa :)


Ikävöimästä itseni yllätin,
Doris





22. syyskuuta 2016

Junalla halki Suomen

Länsirannikolta itärajalle. Syyslomareissu junalla kaksin 7 kuukauden ikäisen pikkuherran kanssa. En epäröinyt hetkeäkään ideaa. Päätin lähteä junaan aamuvarhaisella, silläkin uhalla, että pikkuherran päivärytmi menisi siltä päivältä sekaisin. Oli kuitenkin mahdollisuus siihen, että pieni jatkaisi vielä uniaan ja suurin osa matkasta menisi nukkuen ja olisimme jo lounasaikaan perillä mummilan ruokapöydässä.



Olin jo aiemmin lyhyemmällä junamatkalla todennut, että vaunuille varattu paikka kaukojunissa on niin tilava, että jos muita vaunuja ei juurikaan ole, voi itse istua penkillä ja kääntää lapsen rattaat kasvot minuun päin. Siinä hoituu kätevästi kiinteiden syötötkin. Lastenvaunupaikan lähellä olevasta wc:stä löytyy alaskäännettävä hoitotaso sekä jopa tuttipullon lämmitin. Vr yllättää aina, joskus myös positiivisesti :)

Matkatavarat kulkeutuivat kätevästi mukana, eikä ollut lainkaan sellainen olo etten selviäisi tavaramäärän ja rattaiden kanssa. Pakkasin isoon putkikassiin meidän molempien vaatteet sekä kaiken pikkuherralle tarvittavan. Hoitolaukkuun tietysti sellaiset, mitä arvioin tarvitsevani matkan aikana: vaippoja, wipesejä, pari lelua, vaihtovaatteet, varatutin, valmiiksi vedellä täytettyjä tuttipulloja, korvikejauheita valmiiksi pakastepusseihin annosteltuina, imettäviä hedelmäsosepussukoita, kertakäyttöisiä ruokalappuja sekä vaipanvaihtoalustoja. Kunnianhimoinen suunnitelmani oli myös saada turvakaukalo mukaan kohteessa tapahtuvaa autoilua varten, tuolla itärajalla kun julkinen liikenne on vähän sinne päin. Uskomatonta, mutta totta, turvakaukalo sujahti kuin sille tehtyyn koloon rattaiden istuinosan alle. Varoiksi vedin sen vielä kiinni mustekala-pidikkeellä, ettei se juuri kriittisellä junan vaihtohetkellä tipahda sieltä keskelle asemalaituria.(kuva turvakaukalo-rattaat-viritelmästä löytyy Instagramistani)





Ja onneksi vedinkin. Jo ennen matkaa ainoa asia, joka hirvitti, oli Pasilassa tapahtuva 5 minuutin sisällä tapahtuva junan vaihto. Konnari kertoi, että idän junan lähtee raiteelta 4 ja Turun juna saapuu raiteelle 7. Syöksyin Turun junasta ulos nopeasti ja etenin juoksuaskelin hissille. Hissin tulo kesti minuutin ja aloin jo odotellessa epäröidä sen olevan rikki ja harkita liukuportaiden käyttöä. Hissi kuitenkin tuli, äkkiä yläkerrassa hissille, joka veisi raiteelle 4 ja sieltä juoksuaskelin junaan. Konduktööri odotteli ovella hymyillen ja totesin hänelle, että aika tiukka tämä teidän vaihtoväli. Ja totta se oli. Jos olisin ollut hidasliikkeisempi, liikuntarajoitteinen, viimeisillään raskaana tai Pasilan asema ei olisi ollut tuttu, en olisi ehtinyt junaan. Vauva vauhdin hurmasta kikattaen ja minä hikikarpaloita otsalta pyyhkien päästimme junaan puoli minuuttia ennen sen lähtöä. Syyslomareissun jännitysmomentti koettiin siis heti alkumetreillä


Täällä onkin vähän enemmän syksy kuin länsirannikolla,
Doris



15. syyskuuta 2016

Uutta ilmettä keittiöön

Keittiöön on tullut uusi hana, jipii! Jo muutaman kuukauden kuluttua muutosta huomasin, että keittiön hanan valinta ei mennyt ihan nappiin. Keittiöön asennettu hana oli epäkäytännöllinen muotonsa vuoksi, eikä sen ulkonäkökään miellyttänyt. Tiskialtaassa kookkaampien astioiden, kuten leivontakulhojen tiskaaminen oli vaikeaa, sillä hana oli aina tiellä viemässä tilaa. Ja ulkonäössä muodon lisäksi häiritsi hanan väri: vanha kromi sai vaihtua harjattuun teräkseen, jota muutenkin keittiöstämme löytyy.


Uusi hana

Vanha hana


Uusi hana tulee korkeammalle ja on eri mallinen kuin edellinen, joten sillä saatiin lisää tilaa tiskialtaaseen. Tykkään myös hanan sivussa olevasta vedensäätelynupista enemmän kuin edellisen hanan päällä olleesta.




Laitoin myös uuden viherkasvin keittiöön. Suosikkikasvini muratin. Nyt keittiöstä löytyvällä muratilla on kauniin ulkonäkönsä lisäksi myös tärkeä tarina: se oli osa poikamme kastepöydän kukkakimppua. Muiden kimpussa olleiden kukkien kuoltua otin muratin vesilasiin muutamaksi viikoksi kasvattamaan juuriaan ja sitten istutin sen vaaleaan, kotimme ilmeeseen sopivaan ruukkuun. Kahvinkeitin sai muuttaa toiseen paikkaan, sillä muratin oli päästävä paraatipaikalle ikkunan nurkkaan.



Terkuin,
Doris


12. syyskuuta 2016

Punaisen maton haaste

Nyt täytyi miettiä muutama viikko, mitä kodistamme kuvaisin. Sain nimittäin teeveestä tutun Suomen kauneimman kodin innoittaman punaisen maton blogihaasteen Rouva Y:ltä Haasteessa on siis tarkoitus laittaa kuviteltu punainen matto omasta mielestä kodin parhaimpaan paikkaan. Valinta oli aika vaikea. Olisin voinut nimittäin valita kodin lempipaikaksi myös esimerkiksi eteisen tai saunan.




Valitsin punaisen maton paikaksi olohuoneen sohvan divaaniosan. Tämän siksi, koska istun siinä useita kertoja päivässä ja katselen ikkunoista avautuvaa maisemaa, milloin juoden aamukahvia, milloin syöttäen vauvaa.






Tältä paikalta näkee kaikki kotini lempiasiat: suuren takapihan ja sen takana olevan metsän, eteisen, keittiön ja tietenkin taloon ehdottomasti haluamani kookkaan valkoisen takan <3 Takan rooli kodissamme tulee taas tärkeämmäksi kun viileät ilmat ja pimeys koittaa. Kesällä se on lähinnä sisustuselementti, mutta talvella on ihanaa katsella tunnelmallista takkatulta ja kuunnella polttopuiden pauketta.

Tykkään erityisesti paikalta näkyvistä olohuoneen seinällä olevista tauluista, takan reunassa olevasta polttopuutelineestä sekä olohuoneen tyynyvalikoimasta. Punaisen maton paikkahan usein ohjelmassakin on se, missä tapahtuu eniten päivän aikana. Näin se menee meilläkin, melkein koko hereilläoloaika menee tässä tilassa silloin kun kotona ollaan.





Let your dreams come true,
Doris

7. syyskuuta 2016

Syksy saapuu

Niin se vaan on, että kesä on taas pian ohi. Illat pimenee ja puut vaihtaa väriä. Kesä tuntui tänä vuonna jotenkin pitkältä. Johtuu varmaan siitä kun jo toukokuussa oli paljon kauniita päiviä ja kun on saanut olla kotona, eikä ole vain odottanut koko kesää neljän viikon ruhtinaallista kesälomaa, jolloin ehtisi nauttimaankin kesästä töiden teon lomassa.


Syysvaatteet ovat ihania. Tänä vuonna kaupoissa oli kivoja vaihtoehtoja niin aikuisille kuin lapsillekin

Neuletakki ja kettuhuivi pikkuherralle

Pidän syksystä. Sen tuoksu ja raikas, viileä ilma ovat ihania. Etenkin, jos on mahdollisuus lähteä aamutuimaan tai illan hämärtyessä lenkille, niin siihen tarkoitukseen syksy on erityisen mahtavaa aikaa. Ja saa laittaa kynttilät palamaan ja tehdä kotiin tunnelmavalaistuksen. Harjoitella takan polttamista talven varalle ja pihavalotkin loistavat pimeässä kauniisti. Ja saa pukea päälle kivan syystakin, kengät ja kaulaan huivin. Intoutua ehkä neulomaan jotain. Ja käydä tietysti sienimetsällä. Paljon kivoja asioita.


Perinteinen syksyn sienimetsäily on alkanut


Luntakin saa tulla, mutta ei ihan vielä, ei ennen marraskuuta. Pitkä, pimeä, liukastelematon, lämmin syksy on kiva. Yritän henkisesti valmistautua myös tulevaan haravoimisurakkaan...Varmaan haravoiminenkin voi olla mukavaa, kun kyseessä on oma eikä mummolan piha, jota lapsena jouduin vanhempien kanssa syysviikonloppuisin haravoimaan. Vaikka nyt tietysti haravoisin mummolankin pihaa enemmän mielissäni, jos saisin jollain keinolla mummon takaisin tupaan leipomaan ruisleipää ja keittämään pannukahvia, niinkuin ennen vanhaan.


Mummon neulomia villasukkia kaapista kaivaen,
Doris


4. syyskuuta 2016

Illanistujaisten kylmäsavulohipiirakka



Perinteistä voitaikinaan leivottua kananmunalla ja riisillä höystettyä lohipiirakkaa olen joulupöytään pari kertaa tehnyt. Illanistujaisiin suolaiseksi piirakaksi on usein valikoitunut tonnikala- tai kinkkupiirakka. Nyt ylitin itseni ja tein kylmäsavuolohesta piirakan. Voin vannoa, ettei jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, oli nimittäin sen verran maukasta ja mieskin kehui sitä tasapainoiseksi kokonaisuudeksi :)

Tällä kertaa tein pyöreän piirakan valmistaikinasta laiskuuden ja pienen kiireen vuoksi. Ja reseptin täytteeseen kehittelin itse.


Kylmäsavulohipiirakka


1 pkt valmista piirastaikinaa pakasteesta
1 sipuli
3 dl kylmäsavulohta
2,5 dl juustonmakuista ruokakermaa
150 g Emmental-juustoraastetta
2 kananmunaa
½ dl tuoretta tilliä
mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Painele piiraspohja vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa n. 8 minuuttia. Pilko sipuli ja murusta lohi samaan kulhoon. Kaada ne esipaistetun pohjan päälle ja painele kädellä hieman "tiiviimmäksi". Laita kulhoon ruokakerma, munat, mustapippuri, juustoraaste ja tilli. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos sipulin ja lohen päälle. Paista uunissa n. 30 minuuttia.


Terkuin,
Doris