Kaksplus.fi

21. marraskuuta 2017

Oreo-suklaakakku

Nam! Helppo, todella suklainen Oreo-suklaakakku on taivaallista! Ja tästä kakusta saa helposti myös gluteenittoman version korvaamalla keksit ja kaurahiutaleet gluteenittomilla versioilla, eikä kakku sisällä myöskään liivatetta. Suklaa jähmettää kakun, joten siksi liivatetta ei tarvitse käyttää.






Näistä aineksista tulee matala kakku maksimissaan neljälle hengelle. Tuplaa tai triplaa ainesten määrä, jos kahville on tulossa isompi porukka :)


Oreo-suklaakakku 


50 g voita
8 kpl Oreo-keksejä
1 dl kaurahiutaleita
150 g maitosuklaata
50 g tummaa suklaata
200g maustamatonta tuorejuustoa


Sulata voi ja murskaa keksit. Sekoita keksimurska ja kaurahiutaleet sulan voin sekaan. Painele seos vuoan pohjalle. Laita pohja jähmettymään hetkeksi jääkaappiin kun teet kakkuun täytteen. Sulata suklaat mikrossa syvälle lautaselle paloiteltuna. Kun suklaa on sulanut, sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi massaksi. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele esimerkiksi kekseillä, karkeilla ja suklaakastikkeella. Tarjoile :)




Herkkuterkuin,
Doris


17. marraskuuta 2017

Äitiys tekee vasta tytöstä naisen? Ajatuksiani äitiydestä

Uusimman Kaksplus-lehden innoittamana blogikollegani Pandamama haastoi meidät muut Kaksplussan verkostobloggaajat vastaamaan samoihin kysymyksiin, joihin näyttelijä Essi Hellén oli lehden sivuilla vastannut. Aina kyseistä lehteä lukiessa vastaan mielessäni näihin jollekin "kuuluisalle" vanhemmalle esitettyihin kysymyksiin, mutta nyt pääsen vastaamaan niihin itse ihan mustalla valkoiselle.


Hyvä äiti synnyttää alateitse.

Hyvä äitiys ei riipu siitä, millä tavalla lapsi tulee maailmaan vaan miten se äidiksi tullut henkilö toimii sen lapsen maailmaan tulon jälkeen. Syntymä on toki tärkeä tapahtuma lapsen ja äidin elämässä, mutta se on vain yksi päivä elämässä. Sen jälkeen tulee monen monta päivää, jolloin äidillä on mahdollisuus näyttää hyvyytensä.


Hyvä äiti imettää vähintään vuoden.

Ennen oman lapsen saamista varmasti ajattelinkin näin. Ajatuksissa vuoden jatkunut imetys olisi ollut ihana, ideaali tilanne, joka sitoisi meidät lapsen kanssa tiiviisti yhteen. Mutta todellisuudessa imetys oli kaikkea muuta mitä olin kuvitellut ja se loppui kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen. En vain kestänyt sitä kamaluutta enää. Ja lapselle tuli kaiken kukkuraksi maitoallergia, jonka vuoksi oma ruokavalioni olisi pitänyt muuttaa täysin maidottomaksi. Siinä kohtaa koin, että olen parempi äiti, jos jätän imetyksen suosiolla, voin itse paljon paremmin ja näin myös lapseni voi paremmin.

Kannattaa lukea TÄÄLTÄ Pandamaman vastaus tähän kysymykseen, sillä hän tiivistää omatkin ajatukseni imetyksestä varsin hyvin :)





Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu.

Lapsen syntymän jälkeen ensimmäisinä viikkoina tuntuikin tältä. Vauva oli helppo, sillä hän vain nukkui ja me katsoimme sohvalla telkkaria. Aika nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että elämämme muuttui aika paljon pikkutyypin muutettua meille. Meidän todella spontaani elämäntyyli vaihtui aika tarkkoihin aikatauluihin ja rajoituksiin. Vaikka lapsen kanssa pystyy tekemään paljon asioita, joita teki ennenkin vain pariskuntana, niin on monia asioita, joista on joutunut luopumaan oikeastaan kokonaan. Esimerkiksi yhteiset pitkät iltalenkit myöhään illalla kuun jo noustua taivaalle. Niitä harrastimme mieheni kanssa ennen lapsen syntymää todella usein. Noilla iltakävelyillä juttelimme paljon asioita ja ihmettelimme maailman menoa. Nyt ne ovat historiaa. Ei sillä, etteikö lenkkeilyä voisi edelleenkin harrastaa, mutta ainoastaan toinen voi lähteä ja toinen jää kotiin valvomaan nukkuvaa lastamme. Oih, kuinka välillä kaipaankin niitä yhteisiä iltalenkkejä!
Mutta se on totta, että lapsi tulee osaksi MEIDÄN elämäämme. Elämän ei tarvitse muuttua jotenkin erilaiseksi "koska meillä on nyt lapsi ja meistä on tullut vanhemmat". Jokainen perhe on erilainen ja pääasiassa lapsi mukautuu kunkin perheen vanhempien tyyliin elää ja olla.


Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.

Kunnon äiti ei tunne syyllisyyttä siitä, jos ei ole joka hetki vauvansa kanssa, mutta varmasti moni äiti tuntee ja se on niin väärin! Joskus on ihan hyvä ottaa omaa aikaa hyvällä omalla tunnolla. Lapsella on usein (toivottavasti) lähipiirissä jokin muukin läheinen aikuinen, joka voi olla lapsen kanssa ihan yhtä lailla kuin lapsen äiti, esimerkiksi lapsen isä tai isovanhempi.


Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50.

Riippuu varmasti hyvin paljon perheen aikuisten työvuoroista ja elämäntilanteesta. Vanhemmuus on varmasti helppo jakaa 50-50 lapsen ollessa isompi, mutta itse ainakin koen, että vauvavuonna äidin osuus vanhemmuuden kakusta on 80 ja isän 20. Tai oikeastaan sen vanhemman, joka on lapsen kanssa pääsääntöisesti kotona ja meidän perheessä se olin minä eli äiti.
Arjen askareet on mahdollista jakaa 50-50, jos se vain keskustellaan ja sovitaan perheessä selkeästi, että näin toimitaan.


Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme.

Kaksplussan kysymysten laatijalla on ollut aikamoinen hyvä-äiti ;) Tämän väitteen teilaan kyllä täysin. On jokaisen äidin oma asia, kuinka kauan on kotona lapsensa kanssa. Jos äidistä tuntuu hyvältä olla kotona lapsen kanssa useampi vuosi ja arki sujuu, niin sehän on mahtavaa! Mutta jos äitiä hajottaa kotona olo jo ensimmäisten kuukausien jälkeen ja mieli halajaa jo vuoden kohdalla takaisin työelämään, niin siitä vain! On turhaa yrittää väkisin nauttia kotonaolosta, jos siitä ei oikeasti nauti. Ja lapsikin vaistoaa sen, että äidillä ei ole hyvä olla. Joskus lapselle ja koko perheelle voi olla parempi, että äiti palaa työelämään nopeastikin. Hyvä äiti on tässäkin asiassa se, joka kuuntelee aidosti tuntemuksiaan ja sydäntään <3






Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa.

Ja millähän perusteella?


Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa.

Totta se on! Nykypäivän äiti voi! Mutta toki se vaatii paljon suunnittelua ja paineensietokykyä. Kaikkea noita kolmea sopivassa suhteessa niin hyvä tulee :)
Hyvän suunnittelun lisäksi tämän toteutuminen vaatii myös vanhempien molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta toisiaan sekä unelmiaan kohtaan. Molemmille vanhemmille kuuluu kunnianhimoinen ura, tasapainoinen perhe-elämä ja mielekästä omaa aikaa, eivätkä ne ole vain toisen vanhemman oikeus. Kenenkään ei pitäisi tukahduttaa omia ura-, perhe- tai vapaa-ajan unelmiaan toisen ihmisen vuoksi.


Vauva tuhoaa parisuhteen, etenkin seksielämän.

Kyllä minä myönnän, ettei suhteessamme ole koskaan aiemmin mennyt niin huonosti kuin lapsen syntymän jälkeen. Vauva ei varmasti itsessään tuhoa parisuhdetta, mutta tottakai puolisosta paljastuu aivan uusia puolia, kun hänestä tulee äiti tai isä. Puolia, joita et ole aikaisemmin hänessä nähnyt etkä ehkä olisi halunnutkaan nähdä. Niiden puolien sulattaminen vie aikaa ja täytyy ikäänkuin tutustua kahteen uuteen ihmiseen, itseasissa kolmeen, jos tarkkoja ollaan, niin yhtäaikaa: perheeseen muuttaneeseen, tuntemattomaan vauvahenkilöön, uuteen puolisoosi, josta on tullut sinulle ikäänkuin liikekumppani ja uuteen itseesi, joka on täysin hukassa siitä kuka tai mikä oikein on?
Ajatukset jälkikasvun kasvatuksesta ja hoitamisesta voivat olla kumppanin kanssa aivan erilaisia. Jälkikasvu voi saada sinussa aikaan myös sellaisia tunteita, joita et tiennyt koskaan olevan olemassakaan. Tuo pieni ihminen sotkee soppaa oikein todenteolla ja kun siihen lisätään vielä vauvavuoden jäätävä univaje, niin käsi ylös ketä ei siinä kohtaa joskus ala puolison naama ärsyttää?
Varmasti joskus suuret näkemyserot kasvatuksesta ja perhearjesta voivat ajaa vanhemmat niin erilleen toisistaan, ettei puolisoaan enää tunne samaksi ihmiseksi kuin ennen ja tällaisessa tilanteessa periaatteessa vauva on tuhonnut parisuhteen, sillä se toi suhteessa esiin ongelmat ja ristiriidat, joita ilman häntä puolisoilla ei olisi ollut. Tämä on tietysti hyvin ikävää, mutta edelleen pikkulapsiperheet keikkuvat erotilastojen kärjessä.
Mielestäni on tärkeää, että vanhemmilla on välillä mahdollisuus viettää yhteistä aikaa ilman jälkikasvua. Jutella aikuisten juttuja ja mikä tärkeintä, jutella muustakin kuin siitä lapsesta!


Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla.

Jaksan leikkiä. Ihan millä vain. Nukeilla, autoilla tai pehmoleluilla. Mutta en kauhean kauaa, sillä aina jossain muualla on tekemättömiä "töitä". Ei kauhean kivaa, mutta realismia. Ihan liian usein tulee keskeytettyä leikki jonkun kotityön varjolla.


Äitiys tekee tytöstä naisen.

Äitiys tekee tytöstä naisen ja armeija tekee pojasta miehen. Voi hyvänen aika, kuka näitä sanontoja keksii! Milloin tytöstä edes tulee nainen? Ei ainakaan silloin kun hänestä tulee äiti. Kyllä nainen voi olla nainen ihan ilman äitiyttäkin eikä äitiys ole mikään naiseuden mittari.


Kaksi lasta on täydellinen perhekoko.

Perhekoko on yhtä yksilöllinen asia kuin kengännumero. Lapsiahan ei saada hankkimalla vaan ne vain saadaan, jos saadaan. Ainahan voi toivoa sitä lukumäärää, joka itsestä tuntuu juuri siltä täydelliseltä, mutta kaikki eivät saa sitä yhtä tyttöä, yhtä poikaa, omakotitaloa ja kultaistanoutajaa. Toisille tämä ei riitäkään, vaan halutaan vielä enemmän, toisille riittää vähempikin, toiset eivät saa näistä mitään, vaikka kuinka haluaisivat. Täydellinen perhekoko on jokaiselle se, joka tuntuu itsestä parhaalta.
Meillä on yksi lapsi ja tällä hetkellä koen, että perheemme on ehkä hieman " vajavainen". Mutta jos sisarusta koskaan ei tule, on kolme henkilöä meille enemmän kuin täydellinen perhekoko <3



Terkuin,
Doris

15. marraskuuta 2017

DIY helppo ja trendikäs joulukoriste



Tarvitset tämän helpon ja trendikkään joulukoristeen tekoon vain muutaman osan ja hetken aikaa. Koriste syntyy askarteluliikkeestä löytyvästä metallirenkaasta, suurista puuhelmistä, paksusta pahvista ja juuttinarusta.

Leikkaa paksusta pahvista haluamasi muotoinen kuvio. Pahvikuvion tilalla voi käyttää myös vaikka kotoa löytyvää kaunista joulupalloa. Solmi juuttinauhan toinen pää kuvioon "löysällä" solmulenkillä niin, että saat piilotettua solmukohdan puuhelmen sisään. Laita puuhelmiä nauhaan haluamasi määrä. Solmi nauha laittamasi helmirivistön jälkeen tiukasti metallirenkaan kehälle umpisolmulla. Jätä loppupätkä narusta ripustusta varten. Valmis!



Terkuin,
Doris

12. marraskuuta 2017

Isänpäivä

Isänpäivä. Isälle aamupalaksi täytettyä croissanttia, kahvia, kaurajugurttia ja tietenkin kakkua. Meillä ei saa aamiasta äitien- tai isänpäivänä sänkyyn, koska en ole koskaan ymmärtänyt kuka oikeasti haluaa syödä aamiaista sängyssä? Eihän siinä ole mitään kivaa, kun koko ajan kahvi läikkyy ja muu perhe pahimmillaan tuijottaa vieressä, että milloin lahjat avataan? Joten meillä aamiainen katetaan pöytään, jossa kaikki istuvat syömässä sitä yhdessä.




Lahjoista puheen ollen. En ehkä kestä. Meidän isi sai tänä isänpäivänä ensimmäistä kertaa taaperon itse tekemän lahjan <3 Niin söpöä. Hain lahjan päiväkodista isänpäivää varten meille kotiin, sillä päiväkodin isänpäivätapahtuma jäi isiltä ja taaperolta väliin taaperon sairastelun vuoksi. Paketista paljastui upea kuva taaperosta, johon taapero oli itse askarrellut pahvista kehykset. Kehykset oli koristeltu erilaisilla, eri muotoisilla ja värisillä pastoilla <3

Kakuksi leivoin  hyvin pienen Oreo-suklaakakun, että me varmasti jaksetaan syödä se kahdestaan.  Mieheni on oikea herkkupeppu, joten mitä makeampaa kakkua, sitä paremmin se hänelle maistuu. Ja suklaa on kakkuun ainoa oikea valinta, silloin jos on tarkoitus tehdä jotain taivaallisen hyvää :)







Tämä isänpäivä on meille muutenkin vähän erityinen. Koko meidän perhe toivoo, että tämä olisi uusi alku. Mieheni on nimittäin palaamassa pitkän sairasloman päätteeksi huomenna töihin. Joten tänään juhlitaan, myös isän parantumista ja toivottavasti tämän raskaan syksyn taakse jättämistä. En ehkä koskaan ole odottanut niin paljon maanantain saapuvan, kuin tänään. Ja toivon todella sydämestäni, ettei tuleva maanantai petä meitä enää, kuten se on muutaman kerran tässä syksyn aikana tehnyt, vaan antaisi meidän palata vihdoin normaaliin arkeen <3




Ihanaa isänpäivän jatkoa kaikille,
Doris

8. marraskuuta 2017

Kotimaiset täysksylitolipastillit ovat pikkuhampaiden valinta


Postaus on toteutettu yhteistyössä XyliMind Oy:n ja Hammaskeiju täysksylitolipastillien kanssa. Kirjoittaja on ammatiltaan suuhygienisti.



KSYLITOLIN KÄYTTÖ PÄIVITTÄIN ON TÄRKEÄÄ



Ksylitoli on luonnon oma makeutusaine, jota on hedelmissä ja marjoissa. Ksylitolin toinen nimitys koivusokeri tulee siitä, että aikaisemmin sitä valmistettiin vain koivusta. Nykyisin ksylitoli valmistetaan pääsääntöisesti paperitehtaiden sivuvirroista. Vaikka kyseessä on sokeri, reikiintymistä aiheuttavat bakteerit eivät voi hyödyntää ksylitolia ravinnokseen.





Ksylitol-tuote, purkka tai pastilli, olisi hyvä ottaa aina ruoan jälkeen, sillä se katkaisee happohyökkäysen ja näin ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Ksylitoli vähentää bakteeriplakin määrää ja ehkäisee bakteeriplakin tarttumista hampaan pintaan. Ksylitoli lisää myös syljeneritystä ja sylki itsessään on hampaille hyväksi, sillä se toimii suussa ikäänkuin luonnon omana suuvetenä. Ksylitolin käyttösuositus on päivittäin 5-10g päivässä eli toisin sanoen se tarkoittaa n. 2 täysksylitolipastillia 5 kertaa päivässä.

Hammaskeijun täysksylitolipastilleissa ei ole lisättyjä väriaineita, ainoana makeutusaineena toimii ksylitoli ja maut pastilleihin tulevat luonnon omista aineksista. Pastillien valmistuksessa ei käytetä liivatetta tai muita eläinperäisiä aineita. Lisäksi nämä kotimaiset täysksylitolipastillit valmistetaan Suomessa, Riihimäellä. Ja mikä parasta, ne maistuvat niin pienille kuin isoillekin.


PALJON KIVOJA MAKUVAIHTOEHTOJA


Meidän taapero on hulluna ksylitolipastilleihin. Hän pyytää sellaisen aina ruoan jälkeen ja välillä myös pitkin päivää. Kaiken makuiset pastillit kelpaavat ja hän oikein hihkuu päästessään "karkin makuun". Ksylitolipastillit ovat ainoa "makeinen", mitä meidän pikkuherra on toistaiseksi koskaan maistanut.

Hammaskeijun ksylitolipastilleissa on paljon makuvaihtoehtoja ja niitä on myös välillä tullut napsittua ihan makeanhimoon :) Etenkin lakritsinmakuisia pastilleja, ne ovat niiiiin hyviä! Lakritsin lisäksi makuvaihtoehtoina ovat päärynä, greippi, metsämarja, piparminttu-menthol, luomumustikka, luomukarpalo sekä maustamaton. Aina kun yhteen makuun kyllästyy, voi valita helposti uuden tästä monipuolisesta valikoimasta! Jos äidin suosikki on lakritsipastilli niin taaperon ehdottomat suosikit ovat taas metsämarja-ja luomumustikkapastillit. Nekin ovat kieltämättä kyllä hyviä. Hammaskeijun pastillit ovat myös pieniä ja helposti pureskeltavia.




Hammaskeijun pastilleja saa kätevän kokoisissa 100g pakkauksissa mukana kuljetettavaksi, mutta niitä saa myös jopa 10 kg:n suurpakkauksissa, jos haluaa tilata kerralla enemmän. Meillä on kotona monen makuisia Hammaskeijun täysksylitolipastilleja kaadettuna lasipurkkiin, josta jokainen voi valita lempparinsa aina ruokailun jälkeen.


Hammaskeijun verkkokauppaan pääset TÄSTÄ 






Marraskuiset terveiset,
Doris

6. marraskuuta 2017

Unelmalandian DIY-vinkkejä jouluun Parhaat Kotiblogit -lehdessä

Minua pyydettiin mukaan tekemään Kotiblogit-lehden joulunumeroa. Sain kunnian kirjoittaa ja kuvittaa oman jutun Parhaat Kotiblogit -lehteen. DIY-jutut ovat olleet aina lähellä sydäntäni, joten ei ollut vaikea valita mistä aiheesta jouluisen jutun lehteen tekisin.




Minun tekemästäni osuudesta lehteen löydät jotain joulun odotukseen. Toteutin sen upeaan LuKLabelin valkoiseen rautakehikkoon. Jokohan arvaat mikä mahtaa olla kyseessä? Tämän perinteisen joulumielen tuojan lisäksi lehdestä löytyy DIY-vinkkinä jouluinen askarteluohje, jossa hyödynnetään suodatinpusseja.






Tämän joulun hitti, tonttuovi, on myös otettu huomioon uusimmassa Kotiblogit lehdessä. Jos sellaista ei jaksa tehdä itse, löytyy Kotiblogin lehden välistä pari valmista tonttuovimallia perheen pienimmille ihmeteltäväksi :)


Oli kyllä mahtava projekti olla mukana, kiitos!
Doris

3. marraskuuta 2017

Kotonamme asuu isovanhempien mennyt elämä

Kodissamme on meille paljon rakkaita esineitä ja muistoja. Usealla esineellä on jokin tarina ja meille se on tärkeää. Toki esineitä ja huonekaluja on ostettu paljon huonekalu-ja sisustusliikkeistä, millon mistäkin, mutta moneen niistäkin liittyy jokin hauska muisto tai tunne ostopäivältä.

Minun ja mieheni isovanhemmat ovat yhtä lukuunottamatta edesmenneet, osa jo vuosikymmeniä sitten. Kotiimme on päätynyt tärkeitä ja rakkaita esineitä heidän menneistä elämistään. Haluan pitää esineet kotonani täysin koristeina ilman sen suurempaa käyttötarkoitusta, sillä en halua, että mikään niistä menee käytössä rikki.






Oma isoäitini, jota mummoksi kutsuttiin, lupasi minulle jo eläessään ihailemani Arabian Oksa-kannun. Ihailin sitä aina, kun menin ruokahuoneeseen, jossa se katseli minua käyttämättömänä ylähyllyltä. Joskus sitä on kyllä käytettykin, sillä siinä näkyy hieman elämän jälkiä. Mummo patisi aina minua ottamaan kannun mukaani jo hänen eläessään, mutta en koskaan raaskinut viedä sitä pois mummon luonta. Mutta sitten kun aika koitti, minä päätin, että mummon minulle lupaama kannu kuuluu minulle ja se muuttaa meille. Ja täällähän se nyt asuu <3






Toisten isovanhempieni pöydällä oli pahkakulho, jonka sain heistä muistoksi perinnönjaon jälkeen. Heistä muistuttaa myös kotoamme löytyvä Hakolan hylly, joka kantaa samaa nimeä kuin edesmennyt mummoni Lempi.









Mieheni isoisä, pappa, menehtyi muutama vuosi sitten ja hänestä muistona meillä on kotona vuosikymmeniä vanha kamera sekä takan reunalla olevat takkapuut. Kyllä, takkapuutelineessä olevia klapeja emme käytä, sillä ne ovat vain koristeena. Eläessään ahkeran työmiehen oma kädenjälki näkyy niissä ja se on meille tärkeää. Kun muutimme taloomme ja laitoimme takkapuut telineeseen, ne ripisivät ja rapisivat monta kuukautta. Se oli vähän jännittävää, mutta ehkä klapit vain kuivuivat ja pitivät siksi meteliä.





Terkkuja,sinne jonnekin
Doris